Impe.fi levyarvostelu 27.12.2022

Miehala - Gods Of Death levyarvostelu 27.12.2022 impe.fi

Erikoisesti nimetty Miehala retroilee thrashin kanssa hiukan samaan tapaan kuin puoli vuosikymmentä sitten 80-luvun alun speedin ja perinnehevin kentillä temmeltäneet yhtyeet tekivät omien alagenrejensä sisällä. Toisin kuin erinäiset tuot(teist)etummat Municipal Wasten kaltaiset pumput reilu vuosikymmen sitten, Miehala iskee jalostetumman ja puunatumman 90-luvun taitteen rässin sijaan tyylilajin primitiivisempiin ja suttuisempiin alkumetreihin, sinne alkulähteiden vierelle. Gods of Death on, soundia ja kansikuvaansa myöten, ehdampaa retroa kuin moni retro-thrashin leiman itselleen ominut levy.

Mukavan ruttuisen ja alkukantaisen kahdeksanbiisisen takaa löytyy trio, jonka yksinäinen kitara tosin rajoittaa ilmaisua ja raskautta luonnollisista syistä. Toisaalta levyllä taitaa soida varsin usein useampikin kitararaita, joten livenä kokemus saattaa olla roimasti karumpi, jollei sitten turvauduta digitaaliseen apuun tai ulkopuoliseen kakkoskitaristiin. Levyn soundillinen raakilemaisuus saa sen paikoin tuntumaan jopa raikkaan punkahtavalta, vaikka kyse onkin täysiverisestä metallilevystä. Niin tai näin, Gods of Death on konstailematon, kiillottamaton ja määrätietoinen tuotos, jota kuuntelee juuri tällaisena puolen tunnin pakettina varsin mielikseen.

Sen verran suoraviivaisesta thrash-pläjäyksestä Gods of Deathilla on kyse, että lisäanalysointi ei enempää arvoa lukijalle tuota. Kuunnelkaa pätkä Miehalan rehellisen vanhakantaista kohkausta, jos rässin alkuajat siintävät mielessä historian hämärien mukavina muistoina; itselleni levy oli virkistävä poikkeus, niin modernimpien alagenrejen monimutkaisempien levyjen kuin liian kiiltäväksi tuotettujen pseudo-retroilevien kiekkojenkin joukossa.

Perusarvot kunniaan, thrash ei sittenkään ole kuollut! Se vain haisee hiukan hassulle...

8-/10 Ville Toivanen/ impe.fi